Terveisiä työelämästä
Liisa Toukonen - nuorisotyön koordinaattori
Mannerheimin lastensuojeluliiton uudenmaan piiri ry - www.uudenmaanpiiri.mll.fi
Kesällä 2004 allekirjoittanut astui ensimmäisen kerran kampuksen ovista sisään. Pääsykokeet jännittivät hurjasti, mutta tuntuivat hauskoilta ja monipuolisilta. Ihmisetkin iloisilta. Olin kertaheitolla jäänyt koukkuun.
Opinnot sujuivat aikataulun mukaisesti ja jouluna 2007 sain todistuksen käteeni. Aika oli tuntunut menevän kuin siivillä. Muistoissa on monen monta asiaa opiskeluajoilta, päällimmäisenä opinnot, joissa pääsi itse toimimaan ja kokeilemaan. Viiden päivän leiri, melontaretki, kaupunkiseikkailu, ryhmän ohjaamista ja uusia urheilulajeja liikuntapedagogiikan tunnilla. Näitäkin merkittävämpänä asiana pidän kuitenkin opiskeluaikana suorittamiani työharjoitteluita. Suoritin harjoitteluni Suomen nuoriso-opistossa, Mikkelin kaupungilla, Nuorten Akatemiassa, Nuorisotutkimusverkostossa sekä Nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa.
Opinnot Mikkelissä valmensivat ehdottomasti tulevaan työtehtävääni , tavalla tai toisella. Työharjoitteluissa solmitut suhteet ovat tulleet käyttökelpoisiksi järjestökentällä, jolle työllistyin. Tällä hetkellä olen työssä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirissä ja vastaan nuorisotyöstä Uudenmaan alueella. Olen yhteydessä kouluihin, vanhempainyhdistyksiin ja muihin nuorten kanssa toimiviin tahoihin ja pidän koulutuksia muun muassa tukioppilaille, tutoroppilaille ja opettajille.
Aloitin työni äitiysloman sijaisena, mutta tällä hetkellä työni on vakituinen. Hain itse ensin toista työtä samasta järjestöstä ja sitten kun nuorisotyön paikka aukesi, minulle soitettiin ja kysyttiin haastatteluun. Näin ollen työni olen saanut ilman varsinaista hakemista. Kannattaa siis olla aktiivinen ja esimerkiksi netissä olevat cv-pankit on käteviä paikkoja ilmoittaa olemassaolostaan.
Yhteisöpedagogit työllistyvät osaksi myös järjestöihin ja kannattaa käydä esimerkiksi harjoittelujen aikana myös tutustumassa järjestökenttään. Itse lähdin järjestöön harjoitteluun sillä asenteella, että en ikinä halua oikeasti järjestössä työskennellä. Ja missä sitä nyt ollaan…
Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma sisältää paljon asiaa, ota siitä kaikki ilo ja hyöty irti, itsekin olen välillä työpäivän aikana kaivanut koulussa kirjatut muistiinpanot esille ja alkanut miettimään, että mitä siitä kouluttajana toimimisesta puhuttiinkaan. Onnea valitsemallasi tiellä!
Terveisin Liisa
Jenni Kostamo - nuorisotyöntekijä
Hattulan kunta- www.hattula.fi
Hei!
Valmistuin yhteisöpedagogiksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta jouluna 2007. Muistelen opiskeluaikoja hymyssä suin, olihan luokkahenki KN04-ryhmässämme käsittämättömän hyvä. Paljon hyviä ystäviä jäi matkaani, vaikka nyt asummekin eri puolilla maata. Koulussakin voi olla hauskaa, kuten näyttivät mm. draama-, kirjoittamis-, elämyspedagogiikka- ja seikkailukurssit Mikkelissä. Hyödynsin opiskeluaikanani myös kansainvälisyysmahdollisuuksia tekemällä yhden työharjoitteluista Tanskassa Esbjergissä toisen opiskeluvuoden aikana.
Valmistuttuani vietin kevään 2008 Kreikassa CIMO:n vapaaehtoistyöprojektissa, ja aloitin "oikeat työt" sen jälkeen kotipaikkani Hattulan kunnan nuorisotyöntekijänä. Olin tehnyt Hattulan vapaa-aikatoimelle yhden työharjoittelun sekä opinnäytetyöni, ja varmasti nämä syyt sekä oikea ajoitus auttoivat minua saamaan vakituisen työpaikan näin pian valmistumiseni jälkeen.
Pienessä alle 10 000 asukkaan kunnassa nuorisotyöntekijällä on todella laaja työnkuva. Minulla on työpari, mutta itse toimin vastaavana nuorisotyöntekijänä vastuualueinani nuorisotyö ja ehkäisevä päihdetyö. Hoidan niin talouspuolen ja hallinnon (palkat, budjetit, laskut, lautakuntatyö) kuin nuorisotoiminnan suunnittelun ja toteutuksen. Kansainvälinen toiminta, leirit ja nuorisovaltuustotyö ovat itselleni mieluisimpia osa-alueita työssäni. Lisäksi teen iltoja nuorisotilallamme ja olen mukana erinäisissä moniammatillisissa verkostoissa. Ala- ja yläkouluille järjestän koulun ulkopuolisia vierailijoita, ehtien itsekin toisinaan pitämään esimerkiksi mediakasvatus- tai mielenterveystunteja ja teemapäiviä. Työparini lisäksi meillä on kolme iltaohjaajaa, ja seurakunnan sekä 4H:n nuorisotyön kanssa teemme tiiviisti yhteistyötä. Koulupsykologi, -terveydenhoitaja, sosiaalityötekijä, ynnä monet muut ovat myös tärkeitä yhteistyötahoja. Pienessä kunnassa olen pian oppinut verkostoitumisen tärkeyden, koska hommia kyllä riittää! Työ on iltapainotteista ja kiire on melkeinpä pysyvä olotila, mutta toisaalta minulla on hyvin vapaat kädet, ja luovuutta saan käyttää eri tavoin lähes päivittäin, eikä kahta samanlaista työpäivää juuri ole. Myöskään mukava työyhteisö ei ole ainakaan haitaksi.
Ammatillisesti katsoen parasta antia kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma tarjosi menetelmäopinnoissa ja suunnittelutaidoissa. Esiintymistaidot olivat myös yksi tärkeä kokonaisuus, joita opintomme vahvistivat monessa käänteessä. Oman ja toisten toiminnan sekä asenteiden arviointiin ja prosessointiin koulu antoi myös todella paljon työkaluja, vaikkei se arki enää olekaan samanlaista piirissä reflektointia kuin Mikkelissä. (Muistelen kulttuurituotannon opiskelijoiden joskus naureskelleen tälle toiminnallemme...) Myös "nuorisotyön kenttä, hallinto ja rakenteet" -niminen kurssi osoittautui jälkikäteen minulle todella hyödylliseksi kuntapuolen byrokratiakiemuroita opetellessani.
Sen sijaan palkkaus- ja budjettiasioita on todella paljon pitänyt opetella ihan vain asioihin tarttumalla ja joskus erehtymälläkin. KVTES on tuttu kirja työpöydän kulmalla. Esimiestehtäviin kasvaminenkin on näin puolentoista vuoden kokemuksen jälkeen edelleen kovasti työn alla. Eihän tutkinto voi tehdä kenestäkään ammattilaista, sittenhän se oikea työelämän oppiminen vasta alkaa, kun työsopimus on allekirjoitettu. Ei myöskään esimerkiksi nuoren ja hänen ongelmiensa aitoa kohtaamista opita vasta kuin käytännössä. Mikkelistä sain kuitenkin mielestäni oivat eväät oman työurani ja -persoonani rakentamiselle. Tällä hetkellä olen ehkäisevän päihdetyön lisäkoulutuksessa, ja varmasti jatkossakin hankin aina tarpeen mukaan uutta tietotaitoa yhteisöpedagogitutkintoa täydentämään.
Nykyisille yhteisöpedagogiopiskelijoille voisin vinkata, että koettakaa jaksaa istua myös niillä "tylsillä" tunneilla, siitä on kyllä hyötyä. Tehkää työharjoittelunne mahdollisimman erilaisissa paikoissa, niin näette, mikä suunta kiinnostaa. Olkaa aktiivisesti mukana kaikessa kivassa opiskelijatoiminnassa ja muistakaa liittyä liittoon! Tärkeintä kuitenkin, että otatte kaiken irti ja nautitte opiskeluajastanne. Niin minä ainakin tein ja kai tästä ihan hyvä tuli. Tsemppiä opintoihin!
Terevisin Jenni
Pia Tasanko - ylitarkastaja
Etelä-suomen lääninhallitus - www.laaninhallitus.fi
Tervehdys teille kaikille!
Ajattelin kertoa teille oman tarinani, siitä kuinka päädyin Mikkelin ammattikorkeakoulusta virkanaiseksi Etelä-Suomen lääninhallitukseen. Kaikki alkoi siitä, kun keväällä 2000 bongasin hakuoppaasta mielenkiintoisen oppilaitoksen ja koulutusohjelman. Kyseessä oli Mikkelin ammattikorkeakoulu ja nuorisotyön ja kulttuurin koulutusohjelma. Pääsykokeet sujuivat mukavasti ja opiskelut alkoivat syksyllä 2000.
Opiskelujen kolmannen vuoden keväällä eräs koulumme lehtoreista tiedusteli, olisinko kiinnostunut harjoittelupaikasta opetusministeriössä. Kiljahdin tietysti riemusta ja suuntasin kuukaudeksi ministeriöön kulttuuriministerin esikuntaan ja nuorisoyksikköön oppiin.
Syksyllä 2003 sain opetusministeriöstä uuden puhelinsoiton, jossa minulta tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut ministeriön nuorisoyksikön kansainvälisen vaihdon sihteerin sijaisuudesta. Kiljahdin jälleen riemusta ja suuntasin matkani ministeriöön. Viimeistelin töiden lomassa opinnot ja kymmenen kuukauden työssä olon jälkeen suuntasin kohti uusia haasteita eli nykyistä työpaikkaani, Etelä-Suomen lääninhallitusta.
Lääninhallituksessa olen viihtynyt nyt hieman yli neljä vuotta nuorisotyön ja -politiikan parissa. Olen tänä aikana saanut hoitaakseni erittäin mielenkiintoisia ja monipuolisia työtehtäviä. Olen muun muassa päässyt tarkastelemaan nuorisolain toteutumista peruspalvelujen arvioinnin näkökulmasta, hoitamaan avustuskokonaisuuksiamme (nuorten työpajat, nuorisotyön alueelliset ja paikalliset kehittämishankkeet sekä 3.-9.-luokkalaisten iltapäiväkerhotoiminta) ja tekemään kansainvälistä yhteistyötä. Tällä hetkellä haasteenamme on lapsi- ja nuorisopolitiikan edistäminen muun muassa suunnitelmatyön ja koulutuksen muodossa läänimme alueella.
Sekä opetusministeriö että lääninhallitus ovat olleet erittäin opettavaisia ja mielenkiintoisia työpaikkoja. Olen päässyt näkemään, miten nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan ministeriöiden, aluehallintoviranomaisten, kuntien ja järjestöjen tasolla. Lisäksi olen päässyt mukaan pohtimaan ja kehittämään toimialamme tulevaisuutta. Antoisia ovat myös laajat yhteistyöverkostot, jotka ovat vuosien varrella työssäni muodostuneet.
En opiskeluja aloittaessani olisi osannut arvata päätyväni töihin valtion hallintoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, että näin kävi, vaikka toki joskus kaipaankin suoraa kontaktia nuoriin.
Seuraavana haasteenani ovat sitten lisäopinnot työn ohessa. Tähtäimenä on, että kesällä 2010 voin ylpeänä todeta olevani yhteisöpedagogi ylempi AMK.
Halusin kertoa teille oman tarinani siksi, että pitäisitte silmänne ja mielenne avoimina erilaisille vaihtoehdoille. Polkuja on olemassa monia… Onnea ja menestystä oman polkunne etsintään
toivottaa Pia
Anniina Kurki - seutukoordinaattori
Lahden nuorisopalvelut- www.nuorilahti.net
Opinnoista
Valmistuin humanistisen ja kasvatusalan ammattikorkeakoulututkinnolla vuonna 2002, kulttuurin ja nuorisotyön kampukselta, yhteisöpedagogiksi. Oma polkuni kulki osittain poikkeavasti, sillä käytin hyväkseni laajasti koulutuksen tarjoamia kansainvälisiä mahdollisuuksia. Opintojen aikana hain kokemusta maailmalta suorittamalla 3 kuukauden harjoittelun Saksassa Essenin nuorisotoimella heti opiskelujeni toisena vuotena. Lisäksi osan opinnoistani suoritin opiskelijavaihdossa Eestissä Viljandin Cultural Collegessa. Kolme ja puolivuotta Mikkelissä sujui opiskelun, kokemusten ja uusien ystävien merkeissä, huipentuen opinnäytetyön tekemiseen, joka kiteytti ja päätti opinnot.
Kohta tulee 10 vuotta opiskeluni aloittamisesta Mikkelissä ja lämmöllä muistelen kaikkia kokemuksia mitä opiskelu kulttuurin ja nuoriostyön kampuksella toi. Tänäkin päivänä ammennan työssäni oppeja, ideoita ja taitoja, joita koulutus minulle antoi.
Työelämästä
Koulutuksen aikana suoritin kaikki harjoittelut eri paikoissa, ajatuksenani solmia mahdollisimman paljon työelämäkontakteja opiskelun aikana. Harjoittelut kulkivat Kattilansillan nuorisotalolta aina opetusministeriön nuorisoyksikköön, johon myös työllistyin jo ennen valmistumistani.
Ensimmäinen työpaikka opiskelun jälkeen oli opetusministeriön nuorisoyksikkö, jossa toimin kansainvälisen vaihdon sihteerinä. Paikka oli minulle tuttu sillä suoritin valtionhallinnossa työharjoittelun ja tämä vaikutti ratkaisevasti työn saantiin. Ensimmäinen työni oli sijaisuus ja muutaman vuoden sijaistamisen jälkeen päätin hakea kokemusta hallinnon lisäksi myös siitä arvokkaimmasta - käytännön nuorisotyöstä.
Valtionhallinnosta kunnalliseen nuoristyöhön oli luontainen siirto. Lahden nuorisopalvelut tarjosivat minulle vakituisen toimen haasteellisessa projektissa, jossa kehitettiin uusi nuorisotyön menetelmä "lahtelainen tyttötyö" ja sen kehto Tyttöjen Tila Helmi. Mikkelin opit olivat tiukasti käytössä johtaessani yhdessä työparini kanssa projektia ja samalla käyttäen kohtaamisentaitoja erityisryhmien kanssa.
Kolmen vuoden projektityön jälkeen aloitin uudessa projektissa edelleenkin Lahden nuorisopalveluilla - nyt seudullisen nuorisotyön kehittämishankkeen seutukoordinaattorina. Uudessa työssäni luotsaan Lahden seudun nuorisotoimia tiiviiseen yhteistyöhön ja valmistautumaan tulevaisuuden haasteisiin. Lisäksi toimenkuvaani kuuluu suurien seudullisten tapahtumien ja ideointi ja toteuttaminen. Työni on monipuolista ja haasteellista. Työpäivät koostuvat monista valmisteltavista asioista, aina hallinnollisista tehtävistä käytännön tapahtuman tuottamiseen.
Hyvä opinahjo on ollut työllistymiseni perusta. Erityisesti nuorisotyön kentällä niin valtionhallinnossa kuin kunnallisessakin nuorisotyössä yhteisöpedagogeilla on kysyttyä osaamista.
Terveiseni MAMKiin hakeville sekä nykyisille opiskelijoille!
Jokainen opiskelija aloittaessaan opinnot sekä niiden varrella miettii varmasti tulevaa työllistymistä. Opintojen aikana voi olla vaikeaa hahmottaa mihin kaikkialle tutkinnolla voi työllistyä. Näköaloja työllistymiseen saa harjoittelujen kautta, käytä paikat rohkeasti hyväksesi ja luo perusta työllistymisellesi jo harjoittelussa. Lisäksi nauti opiskeluajan huumasta ja tuo sitä pisara mukanasi tullessasi työelämään!
Terveisin Annina
Tanja Fagerlund - ohjaaja
Kasvun yhteisöt
Opinnoista
Valmistuin Mikkelin ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi jouluna 2005. Opintoni kulkivat normaalin opetussuunnitelman mukaisesti ja kestivät 3,5 vuotta.
Opiskelu oli toisinaan rankkaakin, mutta päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet mukavat muistot. Teoriakursseilla sain hyvän pohjan ammatilliseen työkalupakkiini. Työharjoittelut ja muut käytännön opinnot antoivat jopa kirjatietoakin tärkeämpää kokemusta. Talvileiri kiipeilyn ja lumikenkäilyn merkeissä paukkupakkasilla toi mahtavan onnistumisen kokemuksen. Vaikeistakin paikoista, niin suossa rämpimisestä kaatosateella kaupunkiseikkailun yhteydessä kuin vaikeisiin tentteihin valmistautumisesta, selvisimme ryhmämme loistavalla yhteishengellä ja opettajien kannustuksella.
Kaikkiaan opiskeluaika kului liiankin nopeasti. Luennoilla kävimme kiivaitakin keskusteluja milloin nuoriosotyön historiasta tai sosiaalipedagogiikan käytännön sovelluksista. Tehtäviä ja tenttejä tuli ja meni, opintopisteitä kertyi. Jälkikäteen ajateltuna työharjoittelut olivat työllistymisen kannalta tärkeimpiä kokemuksia. Tein kaikki harjoitteluni Mikkelissä; kouluilla, järjestöissä ja laajimmat harjoitteluni Mikkelin kaupungin nuorisotyöllä. Niin nuorten työpajoilla, hallinnossa kuin avoimen nuorisotyön merkeissä nuorisotaloillakin. Kovasti pelkoakin aiheuttanut Iso - O, eli opinnäytetyö valmistui ajallaan. Teimme luokkakaverini kanssa yhdessä toiminnallisen opinnäytteen, joka oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus.
Niin vaan oltiin tultu syksyn 2002 Marjoniemen ryhmäytymisleiriltä jouluun 2005 ja valmistujaistilaisuuteen Mikaeliin. Todistus kädessä, elämä edessä ja ihanat opiskelumuistot mielessä!
Työelämästä
Työpolkuni alkoi jo ennen valmistumista, syksyllä 2005. Kesällä 2005 minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut työskentelemään Kattilansillan nuorisotalolla. Työharjoitteluissa kaupungin nuorisotyöllä olin antanut itsestäni hyvän kuvan, jonka perusteella minua pyydettiin töihin. Tein virallisen työhakemukseni kaupungille ja elokuussa sain nuorisotalon avaimet käteeni.
Tunnelmat pyörivät laidasta laitaan, kun olin ensimmäistä kertaa ihan oikeana työntekijänä nuorten parissa, enkä vain ohimenevänä harjoittelijana. Pidin todella paljon työstäni. Henki niin työparini, nuorten kuin muidenkin työkavereiden kesken oli loistava! Opin paljon nuorisotyöstä ja nuorten kohtaamisesta. Viimeisen työharjoitteluni tein työpaikassani sekä opinnäytteeni nivoutui hyvin yhteen työni kanssa. Jotain näistä kokemuksista kertoo se, että läksiäisissäni nuorten discossa itkin hillittömästi.
Työni avoimen nuorisotyön parissa jäi melko lyhyeksi, olin vain 7 kuukautta Kattilansillan nuorisotalolla. Syys tähän on eräänä maaliskuun aamuna saamani puhelu Kasvun Yhteisöt Koivikosta. Koivikon koulukodin erityisyksikköön, Keltaiseen Taloon, haettiin naisohjaajaa. Missään opiskeluni vaiheessa en ollut tekemisissä Kasvun Yhteisöjen kanssa, vaan koululle opettajilta oli kysytty päteviä, jo valmistuneita naisopiskelijoita, joista lastesuojelutyöhön olisi potentiaalia. Tässäkin siis opiskeluaikoina annetut näytöt painoivat. Kävin muutaman muun luokkatoverini ja muiden hakijoiden lisäksi työhaastattelussa. Hämmästykseni oli suuri, kun sain paikan.
Niin siis aloitin huhtikuusssa 2006 työni Keltaisen Talon ohjaajana. Työ tekijäänsä opettaa. Tätä kirjoittaessani olen ollut vuoden töissä lastensuojelulaitoksessa. Työ on vaikeaa, mutta erittäin opettavaista. Arvostankovasti tästä työstä keräämääni työkokemusta ja vanhempien kollegojeni antamaa esimerkkiä. Työtiimimme on erittäin ammattitaitoinen ja yhteishenkemme korkea. Työsuhteeni on valitettavasti ajan henkeen kuuluen määräaikainen, mutta uskon voivani jatkaa työtäni niin kauan kuin itse haluan. Olen löytänyt oman alani kentältä, lastensuojelu ja erityisnuorisotyö ovat minulle sitä ominta työntekoa.
Terveiseni MAMKiin hakeville sekä nykyisille opiskelijoille!
Nauti opiskeluajastasi ja tee opetussuunnitelmasta itsesi näköinen. Käytä kaikki mahdollisuudet, joita MAMK sinulle tarjoaa opintojen ja työharjoitteluiden merkeissä. Valitse opinnäytteen aiheeksi itseäsi varmasti kiinnostava aihe.
Kerää työelämästä kontakteja erilaisten harjoittelujen ja muiden kurssien tiimoilta. Näistä kontakteista on sinulle valmistumisen jälkeen suuri apu työlllistymisen suhteen.
Tsemppiä opiskeluun, nauti joka hetkestä sillä aika kiitää siivillä!
Terveisin Tanja