Terveiset työelämästä
Pirjo Liukkonen, Sosiaaliala
Harjoittelupaikka muutti kaiken ja toi ammatin
Pirjo Liukkonen opiskeli sosionomiksi työn ohessa monimuoto-opiskeluna Mikkelin ammattikorkeakoulussa aikuiskoulutusryhmässä, ja valmistui keväällä 2009. Sen jälkeen hän on työskennellyt eri tehtävissä päihdetyössä usean kunnan yhteisessä Tuustaipaleen kuntoutuskeskuksessa Etelä-Savossa. Tällä hetkellä hän on ko. keskuksen vs. päihdehuollon johtaja.
Pirjo Liukkonen, 47, on nyt ammatissa, jossa ei todellakaan ajatellut olevansa, kun hän lähti opiskelemaan Mikkelin ammattikorkeakouluun sosionomiksi aikuisopiskelijana. Liukkonen työskentelee Tuustaipaleen kuntoutuskeskuksen vs. päihdehuollon johtajana.
Liukkonen tuli opintojen aikaiseen työharjoitteluun juuri Tuustaipaleelle.
-Koululla suositeltiin, että kannattaisi mennä katsomaan sellaista, jonne kynnys on korkealla ja josta on ennakkoasenteita.
-Käsitykset muuttuivat. Ilman työharjoittelua en olisi käsittänyt, miten mahtavaa ja antoisaa työtä tämä on. Mitä sillä tarkoitat?
-Näiden ihmisten kohtaamista. Mistä löytää avoimemman ja rehellisemmän ihmisen kuin esimerkiksi täältä? Heitä (asiakkaita) on helppo lähestyä, he ovat yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä. Heiltä on myös oppinut paljon tähän työhön.
Ilman opintojansa kaikki tämä olisi jäänyt Liukkoselta kokematta.
Liukkosen opinnot sisälsivät neljä erilaista harjoittelua. Paikat voi valita itse.
Pirjo Liukkonen sanoo, että sosionomi-koulutuksen sisältämistä päihdeopinnoista sai hyvin työkaluja, miten asiakasta voi lähestyä ja miten häntä voi motivoida.
-Esimerkiksi se prosessi, miten jonkun kuntoutuminen, raitistuminen prosessissa menee. Opintojen aikana tämä selvisi hyvinkin tarkkaan. Siitä on ollut myös se apu, että on voinut viedä asiakkaille tietoa silloin, kun heille tulee toivottomuutta; että tällainen kuuluu tähän ja olet tässä vaiheessa prosessia. Samalla se tuo omaan työhön vakautta.
-Tämä työ on sellaista, ettei siinä näe tuloksia kovin hyvin. Ja siitä seuraa se kysymys, miten työtä jaksaa tehdä. Mutta kun opintojen myötä on selkeä kuva päihdetyöstä, niin ei ole tullut pettymystä ja turhautumista, koska tietää, ettei tätä päivässä paranneta. Kun on tietoa, voi luottaa työn tuloksiin.
Syntyy siis ammatillisuus.
Pirjo Liukkosella on esimerkkejä yksittäisistä opinnoissaan vastaan tulleista asioista, jotka ovat auttaneet työelämässä.
-Se oli asiakkaan retkahdukseen liittyen. Asiakas tarvitsi tsemppausta, ettei maailma tähän kaadu. Otin kansion eteen, kävin aineiston läpi, jota retkahduksesta käytiin koulussa, ja palauttelin asian mieleen.
Toisen esimerkin Liukkonen kertoo myös asiakkaan kohtaamistilanteesta.
-Oli tilanne, jossa asiakas kielsi ongelmansa, ettei tarvitse apua. Oli mielessä, että oli jokin keino, josta oli koulussa puhuttu, että miten asiakasta voisi lähestyä tällaisessa tilanteessa.
-Kävin sen keinon hakemassa tuolta kansiosta, että mitä tunnilla puhuttiin, osoittaa Liukkonen oranssia kansiotaan työhuoneessaan.
Aikuisopinnoissa oli myös hyötyä muiden opiskelijoiden kokemuksista.
-Olimme kaikki työssä olevia. Pystyimme käymään asioista keskustelua. Se oli erittäin tärkeää. Meillä jokaisella oli kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia. Se oli opiskelun rikkaus.
Niin, keskustelemalla ja muiden kokemuksia omiin vertailemalla löytyy usein tapoja tehdä asioita eri tavoin, kehittää itseään.
Pirjo Liukkonen kiittää opintojen laaja-alaisuutta. Eli myös ne opinnot, joista ei itselle ole juuri nyt suoraa hyötyä omissa työtehtävissä, ovat auttaneet Liukkosta omassa ammatissaan.
-Ei voi rajata niin, että vain päihdehuollon kursseja käyttää nyt. On hirmu tärkeää tietää, miten eri prosessit toimivat, miten palveluketjut toimivat. Moniongelmainen ihminen ei ole hoidettu sillä, että hoidetaan vain hänen päihdeongelmaansa vaan siihen liittyvät esimerkiksi asunto, ihmissuhteet, toimeentulo.Eri tahojen asiakkaat ovat usein samoja; ongelmat ovat kerrostuneita.Sosiaalityö sisältää paljon paradokseja.
Paradokseilla Liukkonen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aina saa kuulla sitä, että esimerkiksi päihdeongelmaisten hoitoon laitettu raha on hukkaan heitettyä rahaa. Usein esimerkiksi kunnallispolitiikassa mennään siten, että täytetään lakisääteiset minimivaatimukset, mutta ei muuta, vaikka alan ammattilaiset kertovat, että pitemmän jakson suunnitelmat säästäisivät pitkässä juoksussa rahaa. Eli jos maksaa tänään euron enemmän, säästää huomenna kaksi.
-Näitä paradokseja on hirmu paljon, ja jos antaa niiden vaikuttaa, ei jaksa tehdä tätä työtä. Mutta kun sen ymmärtää, miten se oikeasti on ja menee ja mikä sinun tehtäväsi on, niin jaksaa.
-Tämän ymmärsi opiskellessa.
-Ominta sosionomin osaamisessa on mielestäni asiakaslähtöinen ja voimavaraistava asiakastyö sosiaalialan laaja-alaisella asiantuntijuudella.
Mariaa Hämäläinen ja Anna Puustinen
Mariia Hämäläinen ja Anna Puustinen valmistuvat kevään 2011 aikana sosionomeiksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Molemmat olivat löytäneet työpaikan jo opintojen loppuvaiheessa lastensuojelusta.
-Sitä mietti opintojen alussa, miten minä nuori ja pieni ihminen pystyn ehjänä toimimaan niissä tilanteissa, joita työssä tulee vastaan, kertoo Mariia Hämäläinen.
.
Ammatillisuutta oppimassa
-Ammatillisuus on tärkeä seikka, sillä asiakkaat saattavat sosionomeilla olla vuosia samoja. Lastensuojelussa työskentelevä Anna Puustinen kertoo esimerkin.
-Samojen nuorten kanssa voi työskennellä vuosia. Tietyllä tavalla elät heidän kanssaan, mutta yrität olla samalla ammatillinen.
Mariia Hämäläinen jatkaa ja sanoo, että väkisinkin jää välillä jotakin pyörimään päähän työasioista myös vapaalla; ihmisen pää ei toimi niin, että kaiken voi katkaista tuosta noin vaan.
Mutta työkokemus ja koulun opit opettavat syvemmälle ammatillisuuteen. Siihen, että vaikka välittää, ei ota asioita itselleen. Juuri sillä tavalla pystyy objektiivisesti auttamaan muita, niitä jotka apua kaipaavat.
Opintojen päättyessä Hämäläinen työskenteli nuorten vastaanottokoti Havurinteessä Mikkelissä, Puustinen Sairilan koulukodissa Mikkelissä.
-Itsekin työsuhteen alussa tuli pohdittua töiden jälkeen, että pitäisikö soittaa työpaikalle, että kuka hoitaa sen ja sen asian, muistaa Puustinen.
Ammatillisuuden ylläpitoon liittyy myös vahvasti työnohjaus.
-Se tulee opinnoissa vahvasti. Ja kun ihmisten kanssa tekee tiiviisti töitä, ja tarkoitus on tukea ja auttaa, on työnohjaus oleellista työntekijän jaksamisen kannalta, sanoo Mariia Hämäläinen.
Jaksamisesta voi tulla herkästi siis ongelma, jos itsestään ei pidä huolta.
-Jatkuvasti opinnoissa sanotaan, että pitäkää huolta itsestänne, että jaksatte. Se on nostettu esiin monessa yhteydessä opintojen aikana.
Sekä Mariia Hämäläinen että Anna Puustinen ovat tyytyväisiä myös opintojensa harjoitteluun. Kun koulutuksen suunniteltu aika on 3,5 vuotta, siitä käytännön harjoittelua on 30 viikkoa eli noin seitsemän kuukautta, lähes yksi lukuvuosi.
-Harjoittelu on toiminut niin, että tietää sen, minne ei ainakaan halua töihin. Ja vastaavasti selvisi, mitä haluan tehdä, sanoo Hämäläinen.
-Itse menin koulukotiin harjoitteluun sillä mielellä, että hoidan sen mahdollisimman hyvin ja saan sitä kautta ehkä töitä, sanoo Puustinen.
Ja niin kävikin.
-On se isompi prosentti, joka saa harjoittelupaikoista töitä kuin se, joka ei saa, jatkaa Hämäläinen.
-Harjoittelu on tosi hyvä väylä päästä töihin.
Hämäläinen oli työharjoittelussa Mikkelin ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin palvelupiste Elixiirissä, Mikkelin Toimintakeskuksen asumisyksikössä (mielenterveyskuntoutujille, päihdekuntoutujille ja syrjäytymisvaarassa oleville tarkoitettu), päiväkodissa ja lastenkodissa. Puustinen suoritti harjoittelut kriminaalihuollossa, erityiskoulussa, vanhusten päivätoimintakeskuksessa sekä koulukodissa.
Mitä on sosionomin omin osaaminen?
-Koulutus on niin laaja; sen kautta tulee laaja ymmärrys ihmisen elämästä, kun opintoihin kuuluvat kaikki ryhmät vauvasta vaariin saakka, sanoo Mariia Hämäläinen.
-Harvalla koulutuksella voi työskennellä niin monenlaisissa töissä, vastaa Anna Puustinen.
Lisää opiskelijanäkökulmia
Lue tuoreen sosionomin ajatuksia opiskelusta MAMKissa myös Länsi-Savon verkkolehdestä.
Sosionomiopiskelijan blogi