Terveiset USA:sta!
Sosiaalialan koulutusohjelman opettaja Johanna Hirvonen kirjoittaa blogia USA:n KV-vaihdosta 6.4. - 7.5.2012.
Johannan blogi
Terveiset Brasiliasta!
Sosionomiopiskelija Elina Pölönen ja yhteisöpedagogiopiskelija Vilma Kokko kirjoittavat blogia harjoittelustaan Brasiliassa, Capim Grossossa: Elinan ja Vilman blogi
Terveiset Ugandasta!
Olin syksyllä 2008 Ugandassa suorittamassa viimeistä sosionomin (amk) tutkintoon kuuluvaa työharjoittelua.
Vaihto oli ollut minulle pitkäaikainen haave. Halusin nähdä maailmaa, jotain aivan erilaista kuin Suomi ja kehittää
samalla englannin kielen taitoani. Ammattikorkeakoulu tarjosi tähän minulle mahdollisuuden, vaihtoon lähtöön
jopa kannustettiin ja tuettiin taloudellisesti. En siksi halunnut jättää mahdollisuutta hyödyntämättä, vaikka jännittikin.
Lähtöä edelsi useita perehdyttämispäiviä, joissa Ugandan turvallisuus-, kulttuuri- ja terveysasiat tulivat tutummaksi.
Meitä oli useiden eri alojen opiskelijoita lähdössä yhdessä vaihtoon ja perehtymispäivissä tutustuimme jo vähän toisiimme.
Rokotuksia sain monessa erässä ennen lähtöä ja joitain hoitotarvikkeita annettiin koululta mukaani. Lähtöpäivänä olin jännittynyt, mutta puolentoista vuoden odottelun jälkeen enemmän kuin valmis lähtöön.
Ugandassa kaikki oli todella erilaista Suomeen verrattuna. Kaupungin liikenneruuhkat ja saaste/pölypilvet yllättivät.
Kuitenkin tunnelma oli jollain tapaa puoleensavetävä. Ystävälliset, välittömät ihmiset ja yhteisöllisyyden tunne viehättivät. Maasto oli myös kukkulainen ja monin paikoin kauniin vihreä.
Alkuun Ugandassa ryhmämme osallistui intensiivikurssille, joka perehdytti meitä Ugandan ja Kenian kulttuureihin ja terveydenhoitoon. Kurssi sisälsi vierailuja eri paikkoihin, kuten kouluihin ja Mpigin terveysasemaan. Sitten alkoi varsinainen harjoittelumme. Ensimmäisen kuukauden olimme maaseudulla Mpigissä, jossa pääasiallinen harjoittelupaikkamme koko ryhmälle oli terveysasema. Sosionomeille paikka ei tarjonnut juuri koulutusta vastaavaa työtä, mutta viihdyimme muuten hyvin rauhallisemmassa ja puhtaammassa ympäristössä. Teimme sielläkin viikoittain out reach –vierailuja eri paikkoihin, joka avarsi näkemystä Ugandan sosiaali- ja terveyshuollosta. Pidimme myös Suomi-esitelmiä kouluilla, mittasimme verenpainetta äitiysneuvolassa, teimme terveystarkastuksia koulujen oppilaille ja muutamat meistä pääsivät mukaan jopa synnytyksiin.
Tämä aika opetti erityisesti joustavuutta ja luovuutta. Suunnitelmat muuttuivat tiuhaan, aikataulut lipsuivat ja omasta aktiivisuudesta oli paljon kiinni se, mitä pääsi tekemään. Ugandalainen elämäntapa tuli tutuksi.
Kampalaan palattuamme olin harjoittelussa neljässä paikassa 1-2vk:n pituisia aikoja. Toiveita kuunneltiin harjoittelupaikkojen suhteen mahdollisuuksien mukaan, mutta suunnitelmat saattoivat muuttua yllättäen. Itsekin jouduin olemaan yhteyksissä opettajaan Suomessa ja vaihtamaan viimeisen harjoittelupaikan. Se kun olisi ollut toisella puolella kaupunkia ja ainoana sosionomiopiskelijana olisin joutunut menemään sinne yksin. Yksin liikkumista kaupungilla ei ollut meille suositeltavaa ja matka sinne olisi vienyt todennäköisesti useita tunteja.
Vaihto oli minulle ikimuistoinen kokemus. Vaikka harjoittelutavoitteita ajatellen se ei tarjonnut kaikkea samaa, mitä Suomessa olisin oppinut, en ole hetkeäkään katunut lähtöä. Vaihdon kautta saatu oppi oli jotain paljon laajempaa ja syvempää. Jos itse mietit lähtöä, voin suositella lämpimästi!
Minna Koponen
Lisää tarinoita ulkomaan vaihdoista:
Brasilia, Capim Grosso
Erlebnistage im Hartz, Saksa